Warning: A non-numeric value encountered in /home/customer/www/annikakristiina.com/public_html/wp-content/themes/Divi/functions.php on line 5806

Kukako minä olen? Nyt 24-vuotias höpsönhauska elämänkummastelija Tampereelta. Alunperin olen kotoisin Nokialta ja Ikaalisissakin muutaman vuoden nuorempana asunut. Vuonna 2012 olen ollut au pairina New Yorkissa ja vuoden 2016 kevätlukukauden vietin opiskelijavaihdossa Minnesodassa. Reissailtua on tultu yli 16 eri maassa.

Opiskelen parhaillaan Proakatemialla, eli TAMKin yittäjyyden yksikössä. Mikä on sinänsä hauska sattuma sillä en ole koskaan hakenut liiketaloutta opiskelemaan, mutta täytyy sanoa että olen tästä hieman erilaisesta koulutuksesta saanut kyllä jo irti kaikenlaista! Nuoresta asti olen ollut hyvin kiinnostunut psykologiasta, matkustelusta ja nyttemmin kaikki hyvinvointiin liittyvä on noussut mielenkiinnonkohteideni kärkisijalle. Näiden opiskelua aika ajoin harkinnutkin, mutta ehkä vielä joskus!

Vapaa-ajalla janoan uusia kokemuksia ja pidän uusien ihmisten tapaamisesta, innostunkin lähtemään jos jonkinmoisiin tapahtumiin. Oli se sitten konsertti, stand-uppia, taiteiden yö, markkinat torilla, pihakirppistelyä tai puistojoogaa! Välillä on kiva chillailla ihan vain kotonakin teekuppi kädessä kynttilöiden loimussa ja kasvonaamiot naamalla.

Niin kauan kuin muistan olen ollut kauhea pohdiskelemaan kaikenlaista. Voin hukkua ajatuksiini aivan huomaamatta ja välillä tuntuu että käytän kaiken energiani siihen. Pohdiskelusta on välillä myös paljon hyötyä – usein sanonkin tämän luonteenpiirteen olevan niin lahja että kirous. Ihmisenä sitä kehittyy ja oppii koko ajan. Perfektionismini tuntuu välillä olevan esteenä uusien juttujen kokeilemiselle, kuten bloginkin aloittamiselle; entä jos kirjoitan jotain sellaista, mitä en enää allekirjoita muutaman vuoden päästä? Mutta toisaalta elämä ei ole niin vakavaa ja pitäisi pyrkiä elämään läsnä nykyhetkessä eikä jämähtää liikaa muistelemaan menneitä tai mietiskelemään tulevaa! Monesti olen huomannutkin elämän hetkien vievän niin mennessään, että on vaikea istahtaa alas ja rauhoittua kirjoittamaan ajatuksistaan. But now, let’s give it a try!