Minimalism

Nuorempana pidin tavaroista. Pidin niistä paljon, niin paljon että ne aiheuttavat päänvaivaa näin vielä monien vuosien jälkeenkin. Minulle tuli jos jonkinmoisia kausia: lapsena tykkäsin valtavan paljon välillä dinosauruksista ja välillä taas barbeista, välillä avaruudesta, välillä safarieläimistä – ja tottakai koko sisustus piti muuttaa välittämään viestiä hetkittäisistä mielenkiinnonkohteista, jolloin tavaraa tuli haalittua enemmän kuin tarpeeksi. Vanhemmiten mukaan tuli kosmetiikka. Ja voi sitä purnukoiden määrää mitä tuli hankittua ja testailtua, eikä mikään toiminut koskaan tarpeeksi hyvin. Vasta myöhemmin ymmärsin miksei. Aloin ottamaan selvää kosmetiikkateollisuudesta, käytettävistä ainesosista sekä otin ensiaskeleet luonnonkosmetiikan maailmaan. Tästä kuitenkin myöhemmin enemmän lisää.

En ole varma missä kohtaa vuosien varrella ymmärsin todella että tavarat eivät tee onnelliseksi vaan päinvastoin, liika omistaminen ahdistaa ja mieluummin rahankin käyttää kokemuksiin. Tavarat ovat helposti hukassa, koti sotkuinen ja muutot raskaita. Erään tutkimuksen mukaan maksimissaan 30% varastoiduista tavaroista on edes käytössä, hurjaa! Kierrättäminen on ollut minun juttuni jo pitkään, joten muun muassa Facebook-kirppikset ja Tori.fi on ollut kovassa käytössä – itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani odottelen erästä naista hakemaan taulua, jonka sain juurikin nettikirppiksellä myytyä!

Jo kolmisen vuotta sitten aloitin tavarasta luopumisen pikku hiljaa ja muun muassa uusin sisustukseni täysin vain nettikirppiksiä käyttämällä – ja taisinpa jäädä jopa rahallisesti voitolle. Nytkin alle kuukaudessa olen saanut ylimääräistä itselle tarpeetonta tavaraa myytyä 800€:lla, mikä yllätti itsenikin ja tulee näin opiskelijana tarpeeseen, niin sitä vain pienistä puroistakin muodostuu isoja jokia. Ja voi tätä ihanaa tilan määrää jota on koko ajan pikku hiljaa vapautunut. Siivoaminen on nopeampaa, eikä mikään ei ole hukassa – varsinkin kun ehkä jopa hieman yli-innokkaan järjestelmällisenä ihmisenä olen ostanut läpinäkyviä laatikoita joissa laput kyljissä niin näkee mitä missäkin on, helpottaa muuten valtavasti kun joskus taas tulee aika vaihtaa asuntoa eikä tarvitse niin paljon pakkailla.

Joskus tavarasta luopuminen on kuitenkin vaikeaa, sillä luomme helposti tunnesiteitä tavaroihin. Mutta kaikkea ei toki tarvitsekaan heittää menemään. Itse käyn tavaraa läpi epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin – aina kun valtaisa siivouspuuska iskee. Olen huomannut esimerkiksi vaatteiden kohdalla helposti säilyttää sellaisia joista ajattelee “tämähän on ihan kiva, kyllä tätä vielä joskus voi pitää”. Mutta kun parikin kertaa näin on käynyt, ymmärtää vihdoin “ei, en minä tätä kyllä pidä kun en ole hetkeen pitänytkään”. On myös kiva ajatella että jollakulla muulla voisi olla itselle tarpeettomille asioille enemmän käyttöä, joillekin niistä voisi olla enemmän iloa.

Monilla ihmisillä menee tarve ja halu iloisesti sekaisin. Kuluttajille markkinoidaan tunteisiin vedoten – ja kukapa tähän lankaan ei olisi mennyt. Maailmassa joka on täynnä viihdettä, on shoppailustakin tehty sellaista: nykyään on jos jonkinmoista sovellusta varsinkin vaatteiden ja asusteiden hamstraamisen helpottamiseksi. Pari klikkausta ja viikon parin päästä postilaatikosta tulvii paketteja.

Mitä vanhemmaksi on tullut sitä paremmin on huomannut monissa sanonnoissa olevan perää. “Laatu korvaa määrän” & “vähemmän on enemmän” ovat kiteyttäneet viimeaikoina hyvin ajatteluani tavaraa kohtaan. Pukeutumistyylissänikin olen huomannut muutoksen, hillityn klassinen tyyli toimii aina ja kokeilunhalupuuskan iskiessä suuntaan katseeni ensimmäisenä kirppiksille, tällöin myös vältyn pahemmilta ostokrapuloilta tiedostaessani kierrättäväni ja säästäväni rahaa samalla.